Saunapäivän sähellystä

Aamupäivä alkoi taas tavanomaisine askareineen. Veimme puita niin sisään kuin saunallekin. Lumitöihinkin olimme varautuneet, mutta parin kilometrin päässä asuva poromies, oman talvitalomme isännän sukulaismies, tuli paikalle traktoreineen. Lumi pöllysi hetken ja pian olikin jo piha auki. Meiltä säästyi valtava urakka. Kiitämme!

Rantasaunan lämmitykseen vesien kantamisineen meni oma aikansa, mukavaa touhuilua sekin. Lempeät löylyt palkitsivat iltapäivällä kumpaisenkin.

Avanto oli jäätynyt umpeen ja jouduimme hakkaamaan sen auki ennen saunaanmenoamme. Veteen pulahdus olikin sitten aivan oma lukunsa. Täytyy myöntää, että kävin avannossa eilen ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen kyllä heittänyt talviturkin jäiden juuri lähdettyä toukokuisessa Saimaassa ja ”uinut” neliasteisessa Keiteleessä, mutta varsinaisessa avannossa en ollut käynyt vielä koskaan.

Ja vähän toheloinniksihan se minulla menikin. Ensin palelivat jalat ja laiturikin tuntui aiempaa pidemmältä. Nokkelana naisena laitoin sukat jalkaani ja kunnon löylyjen jälkeen suuntasin reippaasti kohti laituria ja sen sivussa odottavaa hyisen mustaa, jo riitteeseen ehtinyttä, ”kitaa”. Kaikki hyvin, kunnes kädet jäätyivät kiinni laiturin metallikaiteeseen, joten eihän siitä veteenmenosta mitään tullut. Ei kun sadatellen takaisin saunaan, uudet löylyt ja uusi yritys. Ja onnistuihan se lopulta; omat sukat jaloissa ja kumppanin sukat käsissä!  Kaksi kastautumiskertaa ja kummallakin kerralla selkäni sai hieman osumaa jäänreunasta, mutta siitä viis.

Saunakaverini seurasi sähellystäni lähinnä huvittuneena ja marssi perässäni kuuliaisesti kylpytakkini (en edes tarvinnut sitä) kanssa edestakaisin, kun tein lähestymisyrityksiä avantoon ja juoksentelin laituria pitkin milloin mihinkin suuntaan. Hän on minua kokeneempi avannossakävijä ja kastautui varsin eleettömästi vedessä vasta saunomisen päätteeksi. Jään raapimaksi tuli tosin hänkin. Avanto suuremmaksi, niin tästä on hyvä jatkaa. Upea fiilis!